Asiakaskertomuksia

Myönteisellä asenteella raittiiksi

Olen 58-vuotias mies Vimpelistä, eteläiseltä Pohjanmaalta. Alkoholi on pilannut ja osin tuhonnut elämääni koko aikuisikäni 16-vuotiaasta lähtien, kunnes talvella 2008 sain läpikäydä peruskuntoutusjakson Ventuskartanossa. Siitä lähtien yhtäjaksoista raittiuttani on kestänyt tätä kirjoittaessani jo kokonaiset 2 vuotta 4 kuukautta. Se on ylivoimaisesti pisin raittiusjakso aikuiselämäni aikana. Vieläkään en uskalla vannoa, että olisin raitis koko loppuelämäni, mutta se tuntuu näillä näkymin kyllä todennäköiseltä. Olen saanut aiemman ongelmien täyttämän elämäni kuntoon, lähtökohta huomioiden suorastaan hymyilemään. Tähän tilanteeseen olen päässyt myönteisellä ajattelulla, jota Ventuksessa painotettiin ja teroitettiin.

Tajusin olevani ongelmakäyttäjä jo 23-vuotiaana, kun ensimmäisiä töistä poissaoloja alkoi tulemaan viinan takia. Jo silloin minun olisi pitänyt hakea ammattiapua, mutta silloinen käytäntö, asenne ja ympäristön pelko estivät sen. Keplottelin lopputilien ja särkyneiden pari- ynnä ihmissuhteiden passiivisessa viidakossa päämäärättömästi viinan valheellisella voimalla kuitenkin aina jotenkin tilanteesta toiseen. Ensi kerran hakeuduin hoitoon vasta 1995 ollessani 44-vuotias, toisen kerran pidemmälle hoitojaksolle 2002 ollessani 51-vuotias. Näiden hoitojaksojen tulos oli maximissaan kuitenkin vain kuuden kuukauden raittius. Syynä silloisiin retkahduksiin pidän väärää asennetta tai suorastaan asennettomuutta sekä huolimatonta suhtautumista elintärkeään jälkihoitoon.

Ventusjaksolla aloin oivaltaa mikä ihmiselle tuottaa mielihyvää ja sitä kestävintä ja pysyvintä elämän onnea. Ne ovat ihan yksinkertaiset jokapäiväisen elämän asiat, kun ne osaa oikein oivaltaa. Suotta kurkottaa kuuta taivaalta tai mennä merta edemmäs kalaan. Valhe-elämyksillä pitkän päälle vain tappaa itsensä. Ja viina oli niistä minulle ylivoimaisesti vaarallisin. Kun pääni selvisi, aloin vihdoin vasta nähdä oikein ympäristön ja ihmiset, koko elämän.

Nollatilanteesta lähtiessäni aloin tietoisesti yrittää nähdä kaikkien asioiden hyviä puolia ja suhtautua kaikkeen myönteisesti. Aloin oivaltaa pientein onnistumisten kautta, mikä tuotti minulle tyydytyksen tunnetta. Yllättäen asiat olivat jopa helposti toteutettavissa ja ihan ilmaisia. Juuri mitään ei tarvinnut ostaa, kun vain oivalsi oikeanlaisen ja terveen elämän ympärillään. Kun myönteisyys alkoi tuottaa pikku jutuissa suurta mielihyvää ja sisäistä rauhaa, siitä kasvoi minulle ihan elämänasenne, johon olen nyt enemmän kuin tyytyväinen.

Jo kuntoutusjaksolla Ventuksessa halusin luoda itselleni tänne kotiympäristöön sellaiset olosuhteet, joissa raittiille elämäntyylille on tukeva pohja. Verkostossa tehtiin selkeä ja hyvin harkittu toimintasuunnitelma, josta en ole oikeastaan yhtään positiivisen elämänasenteeni ansiosta lipsunut. Päinvastoin raitis elämä on synnyttänyt uutta itseään tukevaa toimintaa ikään kuin automaattisesti.

Haluan kuitenkin pelata varman päälle. Käyn yhä sosiaalivirkailijan ja päihdetyöntekijän kanssa kuukausittain palavereja, joissa tarkastellaan sen hetkinen tilanteeni. Käytäntö luo varmaa pohjaa, jatkuvuutta raittiudelle, turvallisuudentunnetta. Olen myös mukana kotipaikkakunnallani hiljattain toimintansa aloittaneessa Ventusryhmässä, jossa on mukana Kartanon entisiä asiakkaita.
Ympäristön ja yhteiskunnan paineista en välitä asenteeni vuoksi enää yhtään. Olen päässyt vapaaseen olotilaan, jossa rehellisen omantunnon äänellä teen vain sitä, minkä raittiin, mielihyvää antavan elämän kannalta katson tarpeelliseksi. Jokaisella on omat juttunsa, joita oikeasti haluaa tehdä sen sijaan että joisi elämänsä viinaa. Minulle ne ovat kirjoittaminen, fyysisen kunnon hoitaminen ja kaikkinaiset kotiaskareet, elämän puhdetyöt. Nyt tässä tilanteessa kaiken viinankäytöstä ja sen tuomista kiroista kokeneena uskallan pitää itseäni oikeana henkilönä sanomaan, että elämä raittiina on paljon mukavampaa kuin esimerkiksi nousuhumalassa.

Juhani

Minun ajatuksiani Ventuskartanosta

Nyt alkaa olla kaksi vuotta siitä, kun lähdin kuntoutukseen Ventuskartanoon. Ennen sitä oli 10 vuoden juomaputki, josta pari viimeistä vuotta tosi rankkaa juomista. Terveys alkoi pettämään. Rattijuopumus ja muut töppäilyt pistivät ajattelemaan, että muutosta tarvitaan. Tietoa Ventuskartanosta sain kotipaikkakuntani päihdetyöntekijältä. Kuntoutuksen jälkeen olen saanut olla raittiina. Miten hyvältä tuntuukaan herätä aamuisin selvänä.

Minun ja ohjaajan välinen vuorovaikutus sujui alusta asti hyvin, minkä merkitys oli mielestäni suuri, jotta pystyin ja uskalsin puhua avoimesti ongelmistani. Ryhmään kuuluvien ”yhteinen sävel” löytyi myös hyvin. Tärkeää oli myös se, että sain verrata omia kokemuksia toisten kokemuksiin. Vertaistuki oli hyödyksi ammattiavun rinnalla.

Verkoston mukanaolo kuntoutuksessa auttoi myös. Info-päivänä läheiset saivat tietoa ja ymmärrystä alkoholismista. Puhuminen oli ja on tärkeää. Kuntoutuksessa pystyin puhumaan ja käsittelemään ongelmia ohjaajien, muiden kuntoutujien ja myös läheisteni kanssa. Ryhmäni oli pieni, ja oli hyvä, että ryhmässä oli aikaa käsitellä omia asioita rauhassa.

Myös intervallijaksot, joilla minulla on ollut mahdollisuus olla kahtena syksynä, ovat auttaneet mielialaan ja henkiseen hyvinvointiin. Ventuskartanon jälkeen säännöllinen AA-vertaistukiryhmässä käyminen on ollut minulle sopiva jatkohoito.

Veikko 49v.

Heikin mietteitä

Olin täys puliukko. Kävin töissä joka päivä ja tein kolmivuorotyötä. Töitä tein hullun lailla. Työpaikalla katsottiin alkoholiongelmaani läpi sormien. Kaikki tiesivät asiasta, mutta siitä ei puhuttu. Olin siellä ainoa koulutettu työntekijä.

Sitten sain kramppeja muutamia kertoja krapulatilassa. Se säikäytti ja ajattelin, että jotakin pitää tehdä. Työpaikalla oli oma sairaanhoitaja ja lääkäri. Otin yhteyttä sairaanhoitajaan, joka sitten soitti Ventuskartanoon ja pääsin lähtemään heti kuntoutukseen. Sairaanhoitajasta tulikin sittemmin minun tukihenkilöni. Ventuskartanoon tulin 30.3.1990. En kuitenkaan päässyt sisälle ensimmäisellä yrittämällä, koska puhalsin 2.7 promillea. Minulla oli sukulaisia Kokkolassa, joten menin heidän luokseen yöksi. Ryyppäämistä en enää jatkanut. Seuraavana päivänä menin sitten uudestaan Ventuskartanoon, puhalsin nollat ja pääsin sisälle. Minulla alkoi ryhmä pari päivää sen jälkeen, kun olin tullut taloon. Meidän ryhmässämme oli viisi asiakasta. Jakso kesti viisi viikkoa. Pari ensimmäistä viikkoa oli haku ammuntaa, koska olotilani oli vaikea. Sitten tilanne helpottui ja sen jälkeen lähti menemään hyvin.

Minut otettiin Ventuskartanossa hyvin vastaan niin henkilökunnan kuin asiakkaiden puolesta. Talossa oli hyvä porukka ja siellä oli hyvä olla. Kuntoutusjakso Ventuskartanossa teki minuun hyvän vaikutuksen – rupesin siellä ajattelemaan asioita. Ensin ajattelin kohtuukäyttöä, mutta se ajatus hävisi aika äkkiä. Tämä laitos vaikutti siihen päätökseen minkä tein. Minulla oli selvä päämäärä jossa myös sukulaiset ja ystävät auttoivat.

Puolen vuoden seurannan jälkeen tulin viikoksi Ventuskartanoon hoitoon, minkä aikana sain vahvistusta raittiuteen. Tulin myöhemmin vielä toiseksi viikoksi. Olin lujilla, kun palasin arkeen. Vaikeaa aikaa oli vuoden verran, kun Ventuskartanosta lähdin. Aluksi mentiin eteenpäin hammasta purren, mutta vaikeudet on voitettu. Ensi alkuun vaati Ventuskartanosta saadut opit kertausta, jotta pysyi ajan tasalla.

Olen ollut raittiina Ventuskartanosta lähdön jälkeen ja nyt olen käynyt Ventuskartanossa entisenä asiakkaana kertomassa omaa tarinaani – se on ollut itselle terapeuttista. Autolla ajaessani Ventuskartanon ohi katson Ventuskartanoon päin ja sen katsominenkin itsessään on minulle jo terapiaa.

Heikki

Minun suhteeni alkoholiin

Suhdettani alkoholiin vois verrata murrosikäisten poikien painileikkiin. Pojat painivat ja kisuavat pitkän aikaa ja on hauskaa. Jompikumpi ajan mittaan väsyy painiin, paini muuttuu silloin tosikoksi, kun toinen ei haluakaan lopettaa painia. Silloin tulee tilanne, että painitaan tosissaan. Tämän seurauksena vahvempi selättää heikomman. Niin kävi minullekin: aikani kisusin ja painin alkoholin kanssa, ja oli hauskaa. Minä väsyin kisuamiseen, mutta alkoholi halusi jatkaa painia. Se alkoholi tulikin varkain ja selätti minut. Piti minua pitkään niskalenkissä. Minulla teki kovasti kipeää, ja perhekin ja ystävät näki kuinka kipeää minulla teki. Hekin alkoivat kärsiä kovasti, kun olin siinä niskalenkissä. Tajusin, että minun on päästävä tavalla tai toisella pois niskalenkistä. Minulle kerrottiin kuinka voin päästä tästä niskalenkistä pois, jos sinulla on vielä voimia ponnistella. Tajusin, että minun on pakko jaksaa kokeilla, muuten minä jään tähän loppuiäksi. Minulle kerrottiin, että jos jaksat rimpuilla Kokkolaan Ventuskartanoon, sieltä ehkä vois löytyä konstin, että pääset irti siitä niskalenkistä.

Onnistuin rimpuilemaan kovan työn tehneenä Ventuskartanoon. Ventuskartanossa alettiin heti yhteisön voimalla irrottamaan minua siitä alkoholin niskalenkistä. Yllättävän pian minut saatiinkin täällä irti otteesta. Minun painikaverini ei tästä tykännyt. Se yritti ja yritti pyrkiä uudelleen painimaan. On se vain kummallinen painikaveri tuo alkoholi. Se sai minut monesti vielä miettimään, että jos kokeilisin vielä painia, olihan sen kanssa kivakin kisuta ja painia, ja jos minä tällä kertaa voittaisinkin. Onneksi Ventuskartanossa on paini kielletty kokonaan. En lähtenyt painiin mukaan. Sitten tuli aika, jolloin pääsin kotilomalle. Mietin, että painikaveri odottaa ulkona ja näkee minun lähtevän Ventuskartanosta pois. Tähyilin ja tunnustelin ulkona, että huomaako alkoholi minun lähtevän lomalle. Kotona minä vähän seurailin ja olin jonkin verran levoton. Katselin vielä paikkoja, että pääseekö alkoholi yllättämään minua. Tajusin sen asian, että jos alan kotona painimaan näin ovelan ja kieron kaverin kanssa, en tule tätä painia koskaan voittamaan ja se niskalenkki tekee entistäkin kipeämpää kuin aikaisempi puristusote. Olen päättänyt, että en voi alkaa painimaan koskaan alkoholin kanssa, kun tiedän, että en tule sitä painia voittamaan. Se tuntee minun heikot kohdat ja se iskee varmasti heti oikeaan paikkaan.

Nyt on minulla helpompi olla, kun näen, että alkoholi ei enää seuraakaan minua niin tiiviisti painiin mukaan. Se on varmasti löytänyt jo uuden painikaverin. Uusia kavereita valitettavasti löytyy liian paljon.

Jouni